Kaks sanaa, voi vittu.
Anteeksi, että nyt tänne puran tätä, mutta en vaan tiedä mitä tekisin.
Aluksi voisin sanoa, että pitäisi varoa mitä toivoo. Siitä oikeesti ei tiedä hyvää.
Toiseksi voisin sanoa, että miten helvetissä onnistun ajatumaan tämmöseen? Siis mulla oikeesti jo muutenkin tuo SOF painaa päälle ja nyt pitäisi kaikke muuta ajatella?! Ei kiitos.
Huoh, mutta itsehän minä ajauduin tähän. Hrr, haluaisin sanoa että en toivo enää ikinä mitään mutta silti... Toivon että kaikki järjestyy.
Ajattelen liikaa muita, minun pitäisi ajatella itseäni, mutta en voi. Haluaisin tehdä kaikkea, mutta jos teen yhdenkin asian väärin niin muut kärsii. Sitä en halua.
Miksi elämä ei voisi olla helppo ja mennä niin kuten itse haluaa?
Miksi tulee esteitä?
Miksi?
Mutta tänään sit selvittelen asioita, kyllä tää tästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti